Superfood — mitä se tarkoittaa ja mitä ei

Lyhyt vastaus: "superfood" on markkinointitermi. Sillä ei ole ravitsemustieteellistä määritelmää eikä asemaa lainsäädännössä. Mikään viranomainen ei myönnä elintarvikkeelle superfood-statusta, eikä ole olemassa kriteeriä joka täyttämällä ruoka-aine siirtyisi tavallisesta superiin.

Tämä ei tarkoita, että superfoodeiksi kutsutut ruoat olisivat huonoja. Monet niistä ovat ravitsemuksellisesti erinomaisia. Termi itsessään ei vain kerro siitä mitään.

Yksittäiset superfoodit tarkastelussa

• Acai ja goji — kannattaako eksoottinen marja?
• Chia-siemenet — kuitua ja omega-3:a, mutta millaista?
• Kotimaiset superfoodit — mustikka, puolukka ja tyrni
• Kurkuma ja kurkumiini — lupaava mutta hankala
• Maca — juuri jolle luvataan paljon
• Spirulina — mitä siitä oikeasti tiedetään?

Mistä termi tulee? #

Sana on peräisin markkinoinnista, ei tutkimuksesta. Se yleistyi 2000-luvulla, kun tuontielintarvikkeille haettiin tapaa erottua tavallisesta ruoasta — ja samalla perustetta moninkertaiselle hinnalle.

Kuvio on toistunut samanlaisena tuotteesta toiseen:

1. Kaukainen raaka-aine, jolla on tarina ja alkuperäiskansan perinne
2. Yksittäinen laboratoriossa mitattu ominaisuus, tyypillisesti antioksidanttipitoisuus
3. Ominaisuudesta johdettu terveyslupaus, jota ihmisillä ei ole osoitettu
4. Hinta, joka on kymmenkertainen kotimaiseen vastineeseen nähden

Kolmas kohta on se, jossa ketju katkeaa.

Mitä EU sallii luvattavan? #

Tämä on superfood-keskustelun tärkein ja vähiten tunnettu osa.

Elintarvikkeista esitettäviä terveysväitteitä säätelee EU-asetus 1924/2006. Sen periaate on yksinkertainen: terveysväite on sallittu vain jos se on erikseen hyväksytty. Väitteet arvioidaan tieteellisesti, ja hyväksytyt on koottu julkiseen rekisteriin.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa:

• Valtaosa superfoodeille esitetyistä väitteistä ei ole hyväksyttyjä
• Siksi pakkauksissa käytetään väljää kieltä: "hyvinvointiin", "vitaliteettiin", "puhdistavaa" — ilmauksia jotka eivät ole täsmällisiä terveysväitteitä
• Hyväksytyt väitteet koskevat lähes aina ravintoainetta, eivät ruoka-ainetta. Jos tuotteessa on riittävästi C-vitamiinia, siitä saa sanoa mitä C-vitamiinista saa sanoa — riippumatta siitä onko kyseessä acai vai lanttu.

Miltä hylkääminen käytännössä näyttää #

Prosessi ei ole muodollisuus, ja yksi suomalainen esimerkki näyttää miksi.

Suomalainen yritys haki vuonna 2016 terveysväitettä kurkumiinille nivelten normaalista toiminnasta. Hakemuksen tueksi esitettiin 16 ihmistutkimusta. EFSA hylkäsi väitteen vuonna 2017 — ei siksi että tutkimukset olisivat olleet huonoja, vaan siksi että 15 niistä oli tehty nivelrikko- tai nivelreumapotilailla.

Elintarvikkeen terveysväite kohdistuu väestöön yleensä, eli terveisiin ihmisiin. Sairaan hoidosta saatua tulosta ei voi siirtää terveeseen, koska sairas ja terve kudos toimivat eri tavalla. EFSA totesi lisäksi, ettei ihmisnäytön puuttuessa koeputki- tai eläinkokeita voi käyttää perusteluna.

Tämä on koko superfood-keskustelun ydin tiivistettynä: väite voi kaatua vaikka aine olisi kiinnostava. Kysymys ei ole siitä tekeekö aine jotain jossain, vaan siitä tekeekö se luvatun asian sille jolle sitä myydään.

Tästä seuraa hyödyllinen tulkintasääntö. Kun pakkauksessa on täsmällinen väite, se on todennäköisesti hyväksytty ja koskee jotain sen sisältämää ravintoainetta. Kun kieli on ylätasoista ja tunnelmallista, väitettä ei todennäköisesti ole voitu perustella.

Antioksidantti ei ole sama asia kuin terveyshyöty #

Superfoodien yleisin peruste on korkea antioksidanttipitoisuus, usein ORAC-lukuna ilmaistuna.

Ongelma on, että mittaus tehdään koeputkessa. Se kertoo kuinka hyvin uute sitoo vapaita radikaaleja lasissa. Se ei kerro imeytyykö yhdiste, pääseekö se sinne missä sitä tarvittaisiin, tai tapahtuuko elimistössä mitään.

Antioksidanttilisien odotettiin aikanaan ehkäisevän sairauksia laajasti. Isot interventiotutkimukset eivät tukeneet oletusta, ja osassa suurten annosten havaittiin olevan jopa haitallisia. Kokonainen ruoka ja eristetty yhdiste eivät käyttäydy samoin.

ORAC-arvo on siis myyntiluku, ei terveysluku — ja tämän on sanonut ääneen se taho joka tietokannan alun perin julkaisi.

Kun USDA veti oman tietokantansa pois #

Yhdysvaltain maatalousministeriö (USDA) ylläpiti vuosia julkista ORAC-tietokantaa, johon lähes kaikki elintarvikkeiden antioksidanttivertailut perustuivat. Se poisti tietokannan käytöstä. Perustelu on suorasukainen:

There is no evidence that the beneficial effects of polyphenol-rich foods can be attributed to the antioxidant properties of these foods. The data for antioxidant capacity of foods generated by in vitro (test-tube) methods cannot be extrapolated to in vivo (human) effects.

Eli: koeputkessa mitattua antioksidanttikapasiteettia ei voi yleistää ihmiseen, eikä polyfenolipitoisten ruokien hyötyjä voi lukea antioksidanttiominaisuuksien ansioksi.

USDA mainitsi syyksi myös, että ORAC-arvoja "käytetään rutiininomaisesti väärin" elintarvike- ja ravintolisäyritysten markkinoinnissa ja kuluttajien valintojen ohjaamisessa. Lisäksi eri antioksidanttimittaukset — ORAC, FRAP, TEAC — perustuvat eri mekanismeihin eivätkä ole keskenään vertailukelpoisia. Edes ORAC-määrityksen eri versiot eivät ole.

Kaikki eivät olleet samaa mieltä. USDA:n omassa tutkimuslaitoksessa 32 vuotta fytokemikaaleja tutkinut Ronald Prior piti ministeriön muotoiluja liian jyrkkinä ja katsoi, ettei tietoa kannata hylätä sen väärinkäytön takia. Hänen huomionsa on silti samansuuntainen kuin ministeriön: "Tavoitteena on aivan liian usein ollut saada mahdollisimman korkea antioksidanttiluku. Enemmän ei aina ole parempi."

Kiista koskee siis sitä, kannattaako mittarista luopua kokonaan. Siitä ollaan yhtä mieltä, ettei korkea ORAC-luku ole lupaus terveyshyödystä.

Miten arvioida yksittäinen superfood #

Neljä kysymystä riittää lähes aina:

1. Mitä ravintoainetta siinä on ja kuinka paljon annosta kohti? Ei sataa grammaa kuiva-ainetta vaan se määrä joka oikeasti syödään.
2. Saanko saman kotimaisesta ruoasta halvemmalla? Yleensä kyllä.
3. Onko vaikutusta tutkittu ihmisillä vai vain koeputkessa? Tämä karsii valtaosan.
4. Mitä se maksaa suhteessa siihen mitä se korvaa?

Kotimainen vastine on usein parempi #

Suomalainen metsämarja pärjää vertailussa yllättävän hyvin — ja usein voittaa. Mustikassa, puolukassa ja tyrnissä on runsaasti samoja yhdisteitä joiden takia eksoottisia marjoja myydään, ne ovat tuoreempia ja murto-osan hinnasta.

Tämä on superfood-ilmiön rehellisin yhteenveto: ei se että superfoodit olisivat huijausta, vaan että hyöty on tavallisemmassa ruoassa kuin mistä ollaan valmiita maksamaan.

Yhteenveto #

• Superfood ei ole määritelty käsite; kukaan ei myönnä sitä statusta
• Terveysväitteet ovat EU:ssa luvanvaraisia, eikä useimpia superfood-väitteitä ole hyväksytty
• Väite voi kaatua siihen että näyttö on sairailta, vaikka väite koskee terveitä
• Ylätasoinen markkinointikieli on merkki siitä ettei täsmällistä väitettä ole voitu perustella
• ORAC-luku mitataan koeputkessa eikä ennusta terveysvaikutusta — USDA poisti oman tietokantansa juuri tästä syystä
• Kotimainen marja on usein ravitsemuksellisesti vertailukelpoinen ja huomattavasti halvempi