Jodi: miksi erikoissuola ja merilevä ovat kaksi eri riskiä

Jodia voi saada sekä liian vähän että liikaa. Jodioimattomaan suolaan siirtyminen voi vähentää saantia, kun taas paljon jodia sisältävä merilevävalmiste voi nostaa määrän tarpeettoman suureksi. Kumpaakaan kysymystä ei ratkaise se, että suolaa tai levää markkinoidaan luonnollisena.

Jodi on kilpirauhashormonien rakennusaine. Sitä tarvitaan esimerkiksi kasvuun ja kehitykseen, mutta lisäjodi ei ole yleinen keino parantaa kilpirauhasen toimintaa. Ruokavalion lähteiden tarkistaminen on eri asia kuin kilpirauhassairauden tutkiminen ja hoito.

Suomalaiselle ostajalle tärkeimmät kysymykset löytyvät usein aivan tavallisista pakkauksista: onko suola jodioitu, onko kasvijuomaan lisätty jodia ja tunnetaanko levätuotteen jodipitoisuus? Näihin voi vastata ennen ravintolisähyllylle siirtymistä.

Vanha puutostieto ei kuvaa suoraan nykytilannetta #

Vuoden 2015 suomalaisessa toimenpidesuosituksessa jodin saanti arvioitiin liian vähäiseksi. Taustalla olivat muun muassa FINRISKI-tutkimukset: virtsan jodipitoisuuden mediaani oli vuoden 2002 tutkimuksessa 81 ja vuoden 2012 tutkimuksessa 63 mikrogrammaa litrassa. Väestötasolla tulos sopi lievään jodinpuutteeseen.

Luvuissa on kaksi tärkeää rajausta. Ne kuvaavat vanhoja väestötutkimuksia, eivät tämän päivän mittauksia. Lisäksi virtsan pitoisuus mikrogrammoina litrassa on eri suure kuin ruoasta saatava määrä mikrogrammoina vuorokaudessa. Niitä ei voi verrata suoraan toisiinsa tai käyttää oman päiväannoksen laskemiseen.

Vuoden 2024 ravitsemussuositukset kertovat jodin saannin parantuneen, kun jodioitua suolaa on otettu laajemmin käyttöön. Niiden liitteen 2 FinRavinto 2017 -tiedoissa naisten keskimääräinen saanti ruoasta oli 186 ja miesten 237 mikrogrammaa vuorokaudessa. Nämä ovat ryhmäkeskiarvoja, eivät osoitus jokaisen riittävästä saannista.

Siksi väite ”suomalaisilla on nyt jodinpuutos” olisi liian suoraviivainen. Samoin olisi väärin päätellä keskiarvosta, ettei kenenkään ruokavaliota tarvitse tarkistaa. Olennaista on katsoa omia säännöllisiä ruokalähteitä ja sitä, mitä niiden tilalle on mahdollisesti tullut.

Paljonko jodia tarvitaan? #

Vuoden 2024 suomalaiset ravitsemussuositukset esittävät jodille riittävän saannin arvot. Alla olevat määrät koskevat kokonaissaantia ruokavaliosta. Ne eivät ole jodilisän annostusohjeita.

Raskauden kohdalla vanhoissa suomalaisissa aineistoissa näkyvä 175 mikrogrammaa kuuluu aiempiin suosituksiin. Tässä käytetään vuoden 2024 arvoa, 200 mikrogrammaa. Aikuisten määriä ei pidä siirtää lapsille: lapsilla ja nuorilla on omat ikäryhmäkohtaiset viitearvonsa.

Aikuisten turvallisen saannin yläraja on 600 mikrogrammaa vuorokaudessa. Se on eri käsite kuin riittävä saanti. Yläraja ei ole tavoite, varmuusvara puutoksen ehkäisyyn tai jokaiselle soveltuva yksilöllinen turvallisuustakuu. Kilpirauhassairauden tai lääkityksen yhteydessä saannin arviointi voi vaatia ammattilaisen ohjeen.

Myös yksiköt kannattaa erottaa. Yksi milligramma on tuhat mikrogrammaa. Jos ravintolisän etiketissä käytetään lyhennettä mcg, se tarkoittaa mikrogrammaa samoin kuin µg. Määrän vertaaminen ilman yksikön tarkistamista voi johtaa suureen laskuvirheeseen.

Mistä jodia tulee suomalaisessa ruokavaliossa? #

Jodin lähteitä ovat esimerkiksi maitovalmisteet, kala, kananmunat ja jodioitu suola. Myös jodilla täydennetty kasvijuoma voi toimia lähteenä. Tuoteryhmän nimi ei kuitenkaan kerro yksittäisen tuotteen pitoisuutta, eikä kaikkia kasvipohjaisia vaihtoehtoja ole täydennetty samalla tavalla.

Taulukko auttaa tunnistamaan lähteet, mutta se ei ole grammoihin perustuva ravintolaskelma. Pitoisuudet riippuvat tuotteesta ja annoksesta. Jos pakkauksen määrä on ilmoitettu sataa millilitraa kohti, laske se käyttämäsi annoksen mukaan. Älä vertaa tätä lukua suoraan toisen tuotteen koko päiväannokselle ilmoitettuun määrään. Jos ruokavalio on suppea, yksittäisen päivän sijaan kannattaa arvioida tavanomaisen viikon kokonaisuutta ravitsemuksen ammattilaisen kanssa.

Esimerkiksi maitojuoman vaihtaminen kasvijuomaan voi olla täysin toimiva osa ruokavaliota. Jodin kannalta kysymys on siitä, korvaako uusi tuote myös tämän ravintoaineen lähteen. Proteiinin, kalsiumin tai vitamiinien perusteella tehty vertailu ei vielä vastaa siihen.

Jodioitu suola tarkoittaa vaihtamista, ei lisäämistä #

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuoden 2015 toimenpidesuositus koski jodioidun suolan käytön lisäämistä kotien lisäksi elintarviketeollisuudessa ja ruokapalveluissa. Suositeltu jodipitoisuus suolassa oli 25 mikrogrammaa grammassa.

Tavoite ei ole saada jodia syömällä enemmän suolaa. Suolaa käytetään niukasti, mutta käytetty suola voidaan valita jodioituna. Muuten jodin korjaaminen suolaa lisäämällä vaihtaisi yhden ravitsemuskysymyksen toiseen.

Havainnollistava lasku auttaa etiketin lukemisessa: jos suolassa on jodia 25 mikrogrammaa grammassa, yksi gramma kyseistä suolaa sisältää 25 mikrogrammaa jodia. Lasku ei ole ohje ottaa suolaa mitattuna lisänä tai hankkia kaikkea päivän jodia siitä. Mukaan kuuluvat muutkin ruokalähteet.

Tarkista myös mausteseokset. Kotona käytettävä suolapurkki voi olla jodioitu, vaikka suurin osa suolasta tulisi leivästä, valmisruoista tai muista tuotteista. Oman purkin perusteella ei siksi voi päätellä koko ruokavalion jodimäärää.

Merisuola ja vuorisuola: ulkonäkö ei kerro jodista #

Merisuolan merellinen alkuperä tai vuorisuolan vaaleanpunainen väri ei osoita, että niissä olisi jodia sopivasti. Ratkaiseva tieto on jodiointi ja tuotteen koostumus. Myös erikoissuola voi olla jodioitu, joten pelkkää tuotenimeä ei kannata käyttää lajittelusääntönä.

Suomessa vuoden 2015 suositus liitti jodinsaannin vähenemisen muun muassa jodioimattomien erikoissuolojen ja mausteseosten käyttöön. Tämä on syy tarkistaa pakkaus, ei syy lisätä suolankäyttöä tai pitää kaikkia erikoissuoloja samanlaisina.

Sama periaate toimii leipähyllyllä: sanat ”merisuola” ja ”jodioitu merisuola” kertovat eri asian. Jos jodioinnista ei ole tietoa, varmista asia valmistajalta sen sijaan, että päättelet pitoisuuden suolan väristä tai markkinointitekstistä.

Merilevä voi tuoda jodia liikaa #

Merilevä ei ole tasavahvuinen raaka-aine. Laji, tuote ja käyttöannos vaikuttavat siihen, kuinka paljon jodia tulee. Norjalaisessa vuoden 2021 tutkimuksessa analysoitiin 96 kaupallista levätuotetta. Tutkimus koski Norjan markkinoilta kerättyjä tuotteita, eikä se kuvaa kaikkien Suomessa myytävien tuotteiden pitoisuuksia.

Kokonaisista levätuotteista lasketun annoksen jodimäärä vaihteli 128:sta 62 400 mikrogrammaan. Levää sisältävien muiden elintarvikkeiden ja leväravintolisien vaihteluvälit olivat erilaiset. Koko vaihteluväliä ei siksi voi esittää ravintolisien ominaisuutena, eikä yhden tutkitun tuotteen tulosta voi siirtää toiseen pakkaukseen.

Tutkimuksen käytännön viesti on epävarmuus: levän annoskoko ei yksin kerro jodiannosta. Ruokaviraston ja suomalaisen toimenpidesuosituksen mukaan merilevävalmisteita, joiden jodipitoisuus on tuntematon tai suuri, ei suositella käytettäväksi.

Myös suosituksiin vertaamisen pitää tapahtua samassa yksikössä. Pelkkä pitoisuus sataa grammaa kohti ei vielä kerro käyttöannosta; toisaalta pieni annos voi olla merkityksellinen, jos pitoisuus on erittäin suuri. Jos tuotteen luotettavia tietoja ei ole, laskelmaa ei voi tehdä arvaamalla.

Entä merisammal, spirulina tai leväöljy? #

Myyntinimi ”sea moss” tai ”merisammal” ei yksin osoita tuotteen lajia, koostumusta tai jodimäärää. Kilpirauhasen hyvinvointiin liittyvä markkinointi ei muuta tätä. Liikasaanti voi myös häiritä kilpirauhasen toimintaa; lisäjodi ei ole turvallinen yleisratkaisu epämääräiseen väsymykseen tai painonmuutokseen.

Kaikkia leviksi kutsuttuja tuotteita ei myöskään pidä käsitellä yhtenä ravintoaineryhmänä. Spirulinan ominaisuuksista ei voi päätellä kombuvalmisteen sisältöä, eikä leväöljyn omega-3-pitoisuus todista jodipitoisuutta. Tarkista juuri kyseisen tuotteen tiedot ja käyttötarkoitus.

Jos kilpirauhaseen liittyviä oireita epäillään, niiden syy selvitetään terveydenhuollossa. Merilevän kokeilu ei ole testi jodinpuutokselle. Myös käytetyt ravintolisät kannattaa kertoa, jotta mahdollinen liikasaanti tulee huomioiduksi.

Vegaaniruokavaliossa tarkista lähteet erikseen #

Kun ruokavaliosta jäävät pois maitovalmisteet ja kala, jodin lähteet on suunniteltava tietoisesti. Vuoden 2024 ravitsemussuosituksissa jodilisä mainitaan vegaaneille sekä vähän maitovalmisteita, täydennettyjä kasvijuomia ja kalaa käyttäville. Tämä ei tarkoita, että kaikille sopisi sama valmiste tai että merilevä olisi suositeltu lisä.

Katso ensin, mitä säännöllisesti käytetyt kasvipohjaiset tuotteet sisältävät. Tarkista mahdollisesta monivitamiinista jodi erikseen: tuotteen nimi ei takaa tietyn aineen mukanaoloa. Jos käytössä on jo useampi valmiste, niiden yhteismäärä pitää huomioida ennen uuden lisäämistä.

Jodi ja B12-vitamiini ovat erillisiä ravitsemuskysymyksiä. Yhden turvaaminen ei ratkaise toista. Toimiva kokonaisuus muodostuu ruokavalion lähteistä ja niihin sovitetuista, viranomaisohjeiden mukaisista täydennyksistä.

Kolme pakkausta, kolme erilaista kysymystä #

Kuvitellaan ostoskori, jossa on jodioitua suolaa, kaurajuomaa ja merileväjauhetta. Tuotteita ei arvioida samalla kysymyksellä. Suolasta katsotaan jodiointi, mutta sitä käytetään edelleen niukasti. Kaurajuomasta katsotaan, kuuluuko jodi lisättyihin ravintoaineisiin. Merileväjauheesta tarvitaan luotettava pitoisuustieto ja annoskoko ennen kuin saantia voi edes arvioida.

Jos kaurajuomassa on kalsiumia ja D-vitamiinia mutta jodista ei ole tietoa, päätelmää täydestä vastaavuudesta maitoon ei voi tehdä. Jos merilevän markkinointitekstissä puolestaan puhutaan vain kivennäisainerikkaudesta, tieto ei riitä jodiannoksen laskemiseen. Molemmissa tapauksissa puuttuva tieto kannattaa selvittää valmistajalta.

Ostoskoriesimerkki kertoo myös, miksi yhden tuotteen lisääminen ei ole aina oikea ensimmäinen ratkaisu. Ensin selvitetään, mitä jo käytetyt tuotteet sisältävät ja mitä ruokalähteitä on jäänyt pois. Vasta sitten voidaan arvioida mahdollisen täydennyksen tarvetta. Näin jodin saantia ei yritetä korjata usealla päällekkäisellä tuotteella, joiden yhteismäärä jää epäselväksi.

Raskauden ja imetyksen aikana vältä omia annoskokeiluja #

Jodin tarve kasvaa raskauden ja imetyksen aikana, mutta 200 mikrogramman riittävän saannin arvo ei tarkoita automaattisesti saman kokoista ravintolisäannosta. Myös ruoasta ja mahdollisesta raskausajan monivitamiinista saatava jodi kuuluu kokonaisuuteen.

Käy neuvolassa läpi tavanomainen ruokavalio ja käyttämäsi valmisteet. Kerro myös merilevistä, jauheista ja satunnaisesti käytetyistä tuotteista. Näin ohjetta ei tehdä oletuksella, että ainoa lähde olisi päivittäinen tabletti.

Jos sinulla on kilpirauhassairaus tai siihen lääkitys, älä muuta jodin saantia hoitokokeiluna. Yleinen ravitsemusartikkeli ei ratkaise yksilöllistä tarvetta, ja neuvolan tai hoitavan tahon ohje menee yleisen esimerkin edelle.

Ota tarvittaessa pakkaukset tai niiden kuvat mukaan neuvolaan tai ravitsemusneuvontaan. Kun sekä tuotteen annosohje että jodipitoisuus ovat nähtävissä, keskustelu voidaan käydä todellisesta käytöstä yleisen tuotenimen sijaan. Muista mainita myös käyttötiheys.

Kun lähteiden tiedot ovat keskenään erilaisilta vuosilta, käytä annos- ja saantitaulukoissa uusinta suomalaista suositusta. Historiallisia lukuja voi käyttää muutoksen kuvaamiseen, mutta niiden vuosiluku pitää säilyttää. Näin vanhasta puutostiedosta ei synny perusteetonta nykyhetken diagnoosia.

Yhteenveto #

Jodin saantia kannattaa arvioida tavallisen ruokavalion kautta. Valitse niukasti käytetty suola jodioituna, tarkista kasvijuoman täydennykset ja suhtaudu tuntemattoman jodipitoisuuden levävalmisteeseen varovasti. Riittävä saanti ja turvallisen saannin yläraja ovat eri asioita. Jodilisän tarve ei selviä suolan väristä, oirelistasta tai merilevän markkinointinimestä.