Liikaa D-vitamiinia — yliannostuksen oireet ja turvarajat

D-vitamiinin liikasaanti on mahdollista, mutta se vaatii käytännössä hyvin suuria annoksia pitkän aikaa. Tavanomaisilla kaupan valmisteilla ja suositusten mukaisella käytöllä riskiä ei ole. Ongelmat syntyvät lähes aina siitä, että käytetään useaa valmistetta rinnakkain tai otetaan omin päin moninkertaisia annoksia pitkään.

Tässä artikkelissa käydään läpi turvarajat numeroina, liikasaannin todelliset oireet ja se, mitä tehdä jos epäilee saaneensa liikaa.

Paljonko on liikaa? #

D-vitamiinille on määritelty turvallisen saannin yläraja (UL), joka tarkoittaa suurinta päivittäistä pitkäaikaista saantia, josta ei odoteta aiheutuvan haittaa terveille ihmisille. Yläraja koskee saantia kaikista lähteistä yhteensä: ruoasta, täydennetyistä elintarvikkeista ja ravintolisistä.

EFSA on määrittänyt ylärajat ikäryhmittäin, ja Ruokavirasto julkaisee ne osana ravintolisävalvontaansa:

Mikrogramma (µg) muunnetaan kansainvälisiksi yksiköiksi kertomalla neljälläkymmenellä: 25 µg vastaa 1 000 IU:ta, 50 µg vastaa 2 000 IU:ta ja 100 µg vastaa 4 000 IU:ta.

Vertailun vuoksi saantisuositukset ovat selvästi matalampia. Suomessa suositellaan aikuiselle 10 µg vuorokaudessa, yli 75-vuotiaalle 20 µg ja lapsille 7,5–10 µg iän mukaan.

Huomaa ero suosituksen ja ylärajan välillä. Yläraja ei ole tavoite vaan raja, jonka alapuolella pysyminen on turvallista pitkäaikaisessakin käytössä.

Enimmäismääriä ei ole säädetty laissa #

Tämä yllättää monet: ravintolisien vitamiinipitoisuuksille ei ole lainsäädännössä asetettu enimmäismääriä. Valmisteen on oltava turvallinen, mutta lukua ei ole kirjattu lakiin.

Ruokavirasto on kuitenkin linjannut, että jos vitamiinin määrä ravintolisän suositellussa vuorokausiannoksessa ylittää UL-arvon, valmisteen voidaan katsoa aiheuttavan terveysvaaraa. Käytännössä vastuu jää siis myös ostajalle: kannattaa laskea kokonaissaanti itse.

Miksi pakkauksessa lukee eri luku? #

Ravintolisän pakkauksessa näkyvä prosenttiosuus ei viittaa suomalaiseen saantisuositukseen vaan EU:n merkintöjä varten määriteltyyn vertailuarvoon, joka on D-vitamiinille 5 µg. Siksi 10 µg:n valmiste voi ilmoittaa sisältävänsä 200 % vertailuarvosta, vaikka annos vastaa täsmälleen suomalaista saantisuositusta. Prosenttiluku ei siis kerro, että annos olisi liian suuri.

Milloin liikasaanti muuttuu vaaralliseksi? #

Ylärajassa on tarkoituksella turvamarginaali. EFSA tunnisti tutkimuksista pienimmäksi annokseksi, jolla haittaa on havaittu, 250 µg vuorokaudessa — ja jakoi sen turvakertoimella 2,5 päätyen 100 µg:n ylärajaan. Yläraja ei siis ole raja, jonka ylittäminen aiheuttaa haittaa, vaan taso jonka alapuolella ollaan varmasti turvassa.

Varsinainen D-vitamiinimyrkytys edellyttää tätäkin selvästi suurempaa ja pitkäaikaista saantia. Kuvatut tapaukset liittyvät tyypillisesti kuukausia tai vuosia jatkuneeseen hyvin suureen annokseen, valmistusvirheeseen tai annosteluvirheeseen — ei siihen, että ylärajan ylittää satunnaisesti hieman.

EFSA arvioi myös, ettei eurooppalaisten saanti todennäköisesti ylitä ylärajaa muilla kuin niillä, jotka käyttävät säännöllisesti suuriannoksisia ravintolisiä. Riski tulee siis valmisteista, ei ruoasta.

Yksittäinen unohdus tai kaksinkertainen annos yhtenä päivänä ei aiheuta ongelmaa. D-vitamiini varastoituu rasvakudokseen, joten haitat kehittyvät hitaasti ja edellyttävät pitkäaikaista ylisaantia.

Liikasaannin oireet #

Haitat liittyvät kalsiumaineenvaihduntaan, jota D-vitamiini säätelee. Ensimmäinen mitattava merkki on yleensä kalsiumin lisääntynyt erittyminen virtsaan (hyperkalsiuria) — EFSA valitsi juuri sen ylärajan perusteeksi, koska se ilmaantuu aikaisemmin kuin veren kalsiumpitoisuuden nousu (hyperkalsemia). Kumpikaan ei näy ulospäin, vaan ne todetaan kokeista.

Oireita ilmaantuu vasta myöhemmin. Tyypillisiä ovat:

• ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja oksentelu
• voimakas jano ja lisääntynyt virtsaneritys
• ummetus tai vatsavaivat
• väsymys, sekavuus ja lihasheikkous
• päänsärky
• pitkittyessä munuaiskivet ja munuaisten toiminnan heikkeneminen

Oireet ovat epämääräisiä ja muistuttavat monia muita tiloja. Diagnoosi perustuu kokeisiin: mitataan 25(OH)D-pitoisuus ja veren kalsium, tarvittaessa myös virtsan kalsiumeritys.

Voiko auringosta saada liikaa D-vitamiinia? #

Ei. Iho säätelee D-vitamiinin tuotantoa itse: kun pitoisuus riittää, ylimääräinen esiaste hajoaa eikä tuotanto jatku. Auringossa oleskelu ei siis voi aiheuttaa D-vitamiinimyrkytystä.

Auringolla on tietysti muita haittoja — palaminen ja ihosyöpäriski — mutta liikasaanti ei ole niistä yksi.

Entä ruoasta? #

Käytännössä ei. D-vitamiinia on merkittäviä määriä vain harvoissa ruoka-aineissa: rasvaisessa kalassa, kananmunan keltuaisessa ja D-vitaminoiduissa maito- ja levitevalmisteissa. Näistä on hyvin vaikea saada ylärajaa ylittäviä määriä.

Poikkeus on kalanmaksaöljy, jossa pitoisuudet ovat korkeita. Sitä käytettäessä annostus kannattaa tarkistaa pakkauksesta.

Miten liikasaanti sitten syntyy? #

Käytännössä kolmella tavalla:

1. Useita valmisteita rinnakkain. Monivitamiini, erillinen D-vitamiini ja kalsium-D-yhdistelmävalmiste yhtä aikaa — kukin annos on maltillinen, mutta yhteissumma ei.
2. Omin päin nostettu annos. Verkosta luettu suositus "megannoksesta" ilman mittausta ja seurantaa.
3. Väärin annosteltu resepti- tai kerta-annosvalmiste. Esimerkiksi viikkoannokseksi tarkoitetun valmisteen ottaminen päivittäin.

Yhteistä näille on, ettei kokonaissaantia lasketa. Jos käytät useampaa valmistetta, laske D-vitamiinin määrä yhteen kaikista.

Mitä tehdä jos epäilee liikasaantia? #

1. Lopeta kaikki D-vitamiinia sisältävät valmisteet ja katso, sisältävätkö muut käyttämäsi valmisteet sitä.
2. Ota yhteyttä terveydenhuoltoon, erityisesti jos sinulla on pahoinvointia, voimakasta janoa tai sekavuutta.
3. Pyydä verikokeet 25(OH)D:stä ja kalsiumista. Pelkkä D-vitamiiniarvo ei riitä arvioimaan haittaa.

Älä lopeta lääkärin määräämää D-vitamiinihoitoa omin päin — osalla se on määrätty perustellusta syystä, esimerkiksi imeytymishäiriön tai luustosairauden takia.

Kenen kannattaa olla erityisen varovainen? #

Suurempaa varovaisuutta tarvitaan, jos sinulla on:

• munuaissairaus
• sarkoidoosi tai muu granulomatoottinen sairaus
• lisäkilpirauhasen liikatoiminta
• taipumus munuaiskiviin

Näissä tiloissa D-vitamiinin aineenvaihdunta poikkeaa tavanomaisesta ja annos määritetään hoitavan lääkärin kanssa.

Yhteenveto #

Aikuisen turvallisen saannin yläraja on 100 µg (4 000 IU) päivässä kaikista lähteistä yhteensä, ja saantisuositus on 10 µg. Näiden välillä on runsaasti liikkumavaraa, joten tavanomainen käyttö on turvallista. Liikasaanti vaatii pitkäaikaista, huomattavasti ylärajan ylittävää annostelua — yleensä siksi, ettei valmisteiden yhteissummaa ole laskettu.

Annostuksen perusteet ikäryhmittäin käydään läpi artikkelissa D-vitamiini — täydellinen opas suomalaisille.